Kesä on jo pitkällä, tai oikeastaan se on jo ohi. Lennettiin elokuun puolivälissä Uuteen-Seelantiin lumileirille. Tällä puolen palloa on talvi, joten kesävaatteet sai jättää kotiin. Aikaeroa Suomeen tulee yhdeksän tuntia ja matka Rovaniemeltä Lake Tekapolle kesti 36 tuntia. Tätä matkaa ei siis kannata tehdä muutaman treenipäivän takia. Kolme viikkoa ollaan perillä ja Suomeen kun palataan, niin taitaa syksy olla tullut.

 

Neljän lumipäivän jälkeen voi jo sanoa, että oli oikea päätös tulla näinkin kauas lumien perässä. Euroopasta toki löytyy muutama jäätikkö, joissa pystyy kesälläkin laskemaan, mutta jäätikkö on jäätikkö, ja lumi on erilaista. Jos haluaa treenata ja testata välineitä sillä lumella millä pääosin kisakaudella lasketaan, on ainoa mahdollisuus lähteä kesällä eteläiselle pallon puoliskolle eli juuri Uuteen-Seelantiin tai Etelä-Amerikkaan. Toki näissäkin paikoissa on riskinsä osua huonoon keliin, mutta se riski on aina olemassa ulkoilmaurheilussa.

 

Toistaiseksi olosuhteet ovat olleet loistavat. Lumi on hienoa talvilunta – ei karkeaa jäätikkölunta, aurinko on paistanut, rinteessä on pakkasta ja treenipätkä on jäädytetty edellisten lumisateiden jälkeen. Päästään siis laskemaan uusien sääntöjen mukaisia suurpuikkasuksiakin lähes kisanomaisella lumella.

 

Aikaisia aamuherätyksiä ei täälläkään pääse karkuun. Rinne on varattu treenikäyttöön 7.00-10.00. Majapaikasta on puolen tunnin ajomatka, joten autot starttaa 6.20 pilkkopimeässä. Valoisa alkaa juuri ja juuri seitsemältä. Aamulenkki viideltä on jo tuttua kauraa, mutta täällä upeimmillaan todella kirkkaan tähtitaivaan alla! Mäestä takaisin ajaessa näkee jo maisemiakin ja yhtään en ihmettele miksi Taru Sormusten Herrasta-elokuva on kuvattu tässä maassa!

Kausi on ohi! Tuntuu, että juurihan hyppäsin siihen ”tunneliin”, jonka varrella on laskemista, matkustusta, fysiikkatreeniä, lepoa, kamojen pakkaamista ja purkamista – ja kaikki se tehdään kisojen ehdoilla. Kesäkuusta alkaen hikeä, iloa, onnistumisia, väsymystäkin, nautintoa treeneistä ja jokunen kyynelkin, jotta niinä tärkeinä päivinä, kun numerolappu on rinnassa, oltaisiin parhaimmillaan. Se mitä TV näyttää (kisat) on vain pieni osa ammattiurheilijan elämää, joskin se tärkein osa, jolloin tehdyn työn tulokset mitataan. Kisaonnistumiseen tietty tarvitaan hyvän tekniikan ja fysiikan lisäksi henkistä vireyttä, paineiden ja jännityksen sietoa sekä ripaus onnea.

 

Vaikka työt vielä jatkuu kuukauden verran SM-kisojen ja suksitestien merkeissä, on tärkein kauteni ohitse. Maailmancupin finaalien jälkeen olo on varsin tyhjä! Niin kroppa kuin mielikin on puhki. Tiedän ainakin ottaneeni itsestäni kaiken saatavissa olevan irti. Ja siitä on hyvä fiilis! Alku- ja loppukausi olivat hieman vaisumpia tuloksiltaan, mutta keskelle mahtui paljon hyviä kisoja ja onnistumisia. Pujottelun kokonaiscupin 6. sija ja suurpujottelun 13. sija jäivät hieman viimevuotisista, mutta iskuetäisyydellä ollaan edelleen ensi kautta ajatellen.

 

Kevättä kohti mennään ja nautitaan laskemisesta jo rennommin mielin. Muistellaan menneen kauden onnistuneiden kisojen hyviä fiiliksiä ja suunnataan pikkuhiljaa ajatuksia myös tulevaan :)

Vuosi on vaihtunut ja kisakausi on puolessa välissä. Välinetestaus ei kuitenkaan vähene mihinkään kauden edetessä. Kesästä asti ollaan testattu keskimääräistä enemmän monoja ja hämmästyttävää kyllä sieltä löytyy vieläkin säätövaraa!

 

Vaihdoin kesällä isompaan monoon. Yhden koon muutos vaikuttaa yllättävän paljon tuntumaan monon sisällä. Sama mono isommassa koossa on herkästi ”stabiilimpi” ja tukevampi, mutta myös jäykempi. Kaikki vaikuttaa mm. nilkan liikkeeseen käännöksessä. Pienillä muovimateriaalien muutoksilla ja monon kulmia säätämällä pyritään tietty hakemaan sitä optimaalisinta pakettia.

 

Kymmenkunta monoparia on mennyt tämän kauden aikana minun jalkojen kautta läpi. Menneellä viikolla testasin puolinumeroa pienempää monoa, joka siis menee kooltaan viimevuotisen ja tämän vuotisen väliin. Muutos on pieni, mutta laskemisen helppous lisääntyi juuri sen verran, että entistä parempi fiilis voi tehdä paljonkin kokonaisuuteen. Näissä hommissa pelataan niin pienillä marginaaleilla, että jokainen pienikin asia pitää katsoa loppuun asti.

 

Muutenkin viime päivien treenit on päästy laskemaan hyvissä olosuhteissa, ja siihen kun lisätään motivoitunut joukkue, ja mielenkiintoinen välinetestaus, niin eihän minua meinaa saada mäestä pois :)

Amerikan reissu on jo tältä kaudelta takana. Kisakausi tosin on vasta juuri ja juuri alkanut kolmen lasketun kisan voimin. Amerikan kisaviikonloppu oli kokonaisuutena hyvä. Suurpujottelun toinen lasku oli teknisesti mallillaan, mutta pieni kisakiristys tarvitaan vielä, jotta ollaan aivan kärjessä. Kaukana se ei ollut nytkään. Pujottelun aloitukseen olen jopa erittäin tyytyväinen. Treeneissä puikkakin on ollut tasapainoista, mutta lopullisen vauhdin löytyminen on odottanut sitä pientä viimeisten palasten loksahtamista kohdalleen. Ne loksahtivat kyllä oikealla hetkellä.

 

Monesti sitä miettii, että mikä on se optimaalisin valmistautuminen kisaviikonloppuun. Lumilla on hyvä olla lähes päivittäin, mutta tiukkaan viikonloppuun pitäisi kuitenkin mennä riittävän levänneenä, pirteänä ja ennen kaikkea nälkäisenä. Suurpujottelu lasketaan järjestään lauantaina ja pujottelu sunnuntaina, joten alkuviikosta on laskettu puikkaa ja loppuviikon päivinä suurpuikkaa. Suurpuikkakisan jälkeen on aina mahdollista käydä muutama treenilasku puikkaradalla – lähinnä siis tuntumaa hakemassa seuraavaa päivää ajatellen. Päivästä vaan tulee varsin pitkä kun herätys kisa-aamuna on ollut ennen kuutta ja toinen kisalasku on ohi kahdelta iltapäivällä. Kisalaskujen lisäksi päivään on mahtunut lämmittelylaskut, radankatselut ja ylipäätään keskittynyt olotila. Laskujen välissä syön vain kevyttä välipalaa, joten kolmen jälkeen puikkatreeneistä kiirehtiessä lounaalle olo on aika kuitti. Illan ohjelmaan pitää vielä mahduttaa verryttelylenkki ja numeroarvonta seuraavan päivän kisaa varten.

 

Usein suurpuikkakisan jälkeiset puikkatreenilaskut eivät mitään kummoisia ole, mutta ehkä siinä rutiinissa kuitenkin on jotain mikä valmistaa seuraavan päivän kisaan. Ei ne silti välttämättömiä laskuja ole ja toisinaan mietin, että tarvitsisiko niitä paria laskua siinä vaiheessa tehdä… Aspenissa kävin ne jälleen kerran laskemassa – huonosti kylläkin, mutta seuraavan päivän kisalaskut olivat sitten täyttä rautaa. Ken tietää, mikä olisi parasta, mutta tämäkin tekee kisoihin valmistautumisesta niin kiehtovaa!

Kausi alkoi, vaikka talvi ei vielä olekaan tullut. Toki meillä on normaalimäärä lumipäiviä alla, ja nytkin päästään lumille huolimatta epätavallisen lämpimästä säästä. Joudutaan vaan edelleen nousemaan jäätiköille asti eli n. 3000 metrin korkeuteen. Eipä se varsinainen laskeminen jäätiköllä poikkea muusta, mutta aamut ovat aikaisia, koska rinteeseen meno ja rinteestä paluu vie aikaa. Normiaamu Mölltalissa alkaa herätyksellä klo 5.00 ja autot starttaa 6.15 kohti hissejä. Sukset saadaan jalkaan 7.30 ja treeni on paketissa kolmisen tuntia myöhemmin. Hotellille ehditään puoliltapäivin lounaalle.

 

Levin peruuntuminen oli totta kai tosi harmi, sillä onhan se meille suomalaisille spesiaalikisa. Säälle ei kuitenkaan kukaan mahda mitään, ja meidän täytyy vaan valmistautua tuleviin kisoihin. Toivottavasti saadaan lunta pian niin pohjoiseen kuin Alpeillekin.

 

Viikonloppuvapaa St.Gallenissa tuli hyvään väliin. Keli oli monin paikoin epävakainen ja pari lepopäivää teki taas ihmeitä :). Appenzellin kukkulat ja vuoret eivät ole kaukana, ja siellä jos missä on rentouttavaa vaeltaa omassa rauhassa, ja toisaalta nälän yllättäessä löytyy myös mukavia pikkuravintoloita, joissa siirtää taas nälkää eteenpäin. Mahtuipa viikonloppuun myös FC St.Gallen – FC Chiasso –futismatsi. Tunnelmaa ja kuumia tunteita stadionilla riittää, vaikka pelataan Sveitsin ykkösdivaria!

Minulle kesän odotetuin asia ei välttämättä ole helteet, vaan jalkapallo ja melonta. Toki kesällä alppihiihtäjät tehdään, ja kesä suunnitellaan alppihiihdon treenien ehdoilla. Erottamaton osa sitä ohjelmaa on kuitenkin jalkapallotreenit ja –pelit sekä melonta.

 

Melontakesän kruunasi kolmen päivän melontareissu Inarijärvelle elokuun alussa fysiikkavalmentajani Michaelin kanssa. Hellettä sillä viikolla ei riittänyt, mutta +12’C päivälämpötila oli mitä parhain itse melontaan. Ekan päivän pieni sadekuuro ja kohtalainen tuuli muistutti heti alkuun, että treenin puolelle reissu menee – niin kuin oli tarkoituskin. Itse asiassa koko elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa oli suunniteltu kestävyystreenin tehojaksoksi. Melonta oli osa Inarin päiväohjelmaa (n. 20 km päivässä), jonka lisäksi tehtiin aamuin illoin intervall-treeni saaren metsässä juosten. Majoitus siis Inarijärven upeissa saarissa telttaillen. Trangia ja nuotio hoitivat kokkauspuolen.

 

Metsissä juoksut jatkuivat myös Rovaniemellä ja lisäksi elokuun alkupuolelle mahtui peräti kolme futispeliä. Eli erinomaisesti jakson treeniohjelmaa tukevaa tekemistä! Arvatenkin punttipuoli jäi tällä jaksolla vähemmälle ja sekin yksi maksimivoimatreeni kulki aika nahkeasti. No, sen aika on taas seuraavan lumileirin jälkeen.

 

Eli minun puolestani tämä kesä on ollut onnistunut – talvi voi alkaa tulla :)

 

Lumi pöllysi viikon jo toisella lumileirillä! Ekat kuusi päivää kuun alussa laskettiin Stelviossa ja nyt siis oltiin Sveitsin Saas-Feessä. Suomen kesähelteistä ehti nauttia juuri sopivasti viikon leirien välissä, ja tällaiselle lappilaiselle talvi-ihmiselle se riitti aivan hyvin. Kun Lapissa vietetään normaalia lämpimämpää kesää, niin täytyyhän jossain olla kylmempääkin… Eli Saas-Feessä oli jopa poikkeavan talviset lumiolosuhteet (heinäkuuksi) ja alhaalla laaksossa 1700 metrin korkeudella joutui pukemaan tuulitakkia päälle normaalin t-paidan sijaan.

 

Treeneihin on taas löytynyt hyvä rytmi. Kroppa tuntuu jo varsin tasapainoiselta ja valmiilta siihen, että saa lajitreenistä hyvin irti. Aina ne 50 sekunnin suurpuikan treeniradat 3500 metrin korkeudessa yllättää rankkuudellaan, mutta eipä se laskukunto lopulta tule kuin laskemalla – kunhan pohjat on kunnossa ja pysyy terveenä.

 

Tähän aikaan kaudesta laskeminen menee vielä melkoista vuoristorataa. Luulin jo Stelvion jälkeen puikan ”talvehtineen” paremmin kuin suurpuikan, mutta tällä viikolla suurpuikka on ollut vahvempaa. Mahtavan motivoivaa kyllä, kun toisina päivinä tulee iloisia yllätyksiä ja toisina huomaa kuinka vielä on potentiaalia kehittyä.

Kevät ja loma meni, ja nyt on treenikausikin ollut käynnissä jo kuukauden päivät. Kesäkuun alku on aina shokki kropalle, kun loman jälkeen lähtee innokkaana lenkille ja punttisalille muistaen edelliset raudat mitä on kisakunnossa nostellut. Lihaksiin on ehtinyt hiipiä pientä tottumattomuutta ja väsy iskee nopeammin kuin muistelikaan. No, ennenkin tästä on selvitty ja kyllä se hyvin muistuttaa, että sohvalle ei voi jäädä makaamaan, kun maailmalla muutkin treenaavat. Hyvältä tämä säännöllinen rytmi kuitenkin maistuu, ja samoin tekee uni ja ruoka!

 

Kesäkuun puolivälissä käytiin jälleen polkemassa Levi24-pyöräilytapahtuma. Aika taitaa kullata edellisvuoden upeat muistot, kun aamuyön tunteina pistelin taas pyörän kampea liikkeelle, niin kyllähän se raskaalta tuntui. Lähinnä tuli mieleen, että voisihan tuon kesäisen yön toisellakin tavalla viettää… Mutta täytyy sanoa, että kun siitä hetkestä selvisi taas vaihtoalueelle ja aamun seuraavalle kierrokselle, niin olihan se taas hienoa! Näin on siis muistot saaneet kultaisen reunan enkä vaihtaisi sitä kokemusta mihinkään. Upeaahan tapahtumassa on myös se, että kisataan joukkueena, joten mahtava tiimihenki ja kannustus siivittää eteenpäin. Ensi kesänä jälleen polkemaan yöttömään yöhän!

 

Kesä alkaa olla Lapissakin parhaimmillaan, joten heinäkuun ensimmäisellä viikolla on hyvä lähteä käymään Italiassa lumilla :). Ihan hyvältä tuntuu katkaista fysiikkatreenirytmi hetkeksi, käydä viikko suksilla ja jatkaa taas kotona kesätreenejä.

 

Aurinkoista kesää!

Jälleen yksi kausi on ohi! Lokakuussa maailmancupkauteen hyppää kuin jo liikkuvaan junaan, ja maaliskuun puolivälissä se kaikki on ohi – aivan yhtä yllättäen.

Kausi on kuitenkin kokonaisuudessaan ollut pitkä. Kesäharjoittelu ja kauteen valmistautuminen alkoi kesäkuun alussa fysiikkatreenillä ja heinäkuussa mukaan tuli jo lajitreeniäkin Italian ja Sveitsin alpeilla. Kesä oli sitä normaalia säännöllistä elämää. Aikaiset aamut, treenit, syöminen ja lepo seurasivat toisiaan.

Syksy ja kisakauden lähestyminen tuo aina mukanaan entistä ”keskittyneemmän Tanjan”. Jännitys menestymisestä, kisapaine, matkustaminen, tavaroiden purku ja pakkaaminen on taas omalla tavalla ja erilailla kuluttavaa kuin fyysinen treenikausi. Sitä valtavan laajaa tunneskaalaa, jota kisakaudella käy läpi, urheilija kuitenkin hakee ja haluaa kokea kerta toisensa jälkeen. Tunnetta onnistuneen kisan jälkeen on vaikea kuvailla. TV:ssä suorituksesta näkyy vain se huipputulos, jonka taustalla on kuitenkin useamman ihmisen pitkäjänteinen työpanos ja omistautumista yhteisen tavoitteen eteen.

Kausi 2010-2011 oli yksi parhaimmistani, varsinkin laskullisesti, ja eritoten pujottelussa. Uudet valmentajat Christian ja Luca toivat tuoreita ajatuksia tekniikkaan ja pystyin kehittymään koko kauden ajan. Tämän tekniikan ja välineiden potentiaalista riittää ammennettavaa vielä tulevaisuuteenkin.

Kaikkea en tälläkään kaudella saanut mitä halusin, mutta paljon kuitenkin. Pujottelun maailmancupin toinen sija ja suurpujottelun kolmas olivat huippukokonaisuuksia. Nälkää kyllä jäi tulevillekin kausille.

Maailmancupin jälkeen kevät meni vielä tiiviisti lumilla SM-kisojen ja treenaamisen merkeissä. Nyt on aika viettää toukokuu lomaa, joka tarkoittaa suunnittelemattomuutta. Urheilen, jos siltä tuntuu, mutta pakko ei ole mennä minkään aikataulun mukaan. Pian se kuitenkin taas alkaa ensi kauteen treenaaminen.

MM-kisat tarjosi jälleen kerran urheilun draamaa parhaimmillaan – ja pahimmillaan. Itselleni nämä MM-kisat painuvat kyllä lähtemättömästi mieleen. Suurpujottelu oli varsin mitäänsanomaton. Ei hyvä eikä huono. Se ei mieltä juuri liikauta. Toista oli pujottelu…

 

Puikkapäivänä kaikki asiat olivat niin kohdallaan. Lataus erittäin korkealla, silti juuri sopiva. Välineet viimeisen päälle mallillaan ja koko joukkueella keskittynyt olo. Kaksi kierrosta ja yli 120 käännöstä tehtävänä, joista yksi oli karmaisevan huono! Se päivä ei sittenkään ollut minun päivä. Mitään en silti tekisi toisin – valmistautuminen oli hyvä ja eka lasku erinomainen. Useille vaikeuksia aiheuttanut toinen kierros oli omalla kohdallani yksi urani parhaista laskuista lopun virheeseen saakka.

 

Maalialueen tunteita on vaikea kuvailla, koska ei niissä mitään järjestystä ollut. Tunne oli ehkä lähimpänä voimattomuutta ja mieli aika tyhjä. Omista väliajoistani kuulin muutamaa minuuttia myöhemmin ja se lisäsi lähinnä tunteiden sekamelskaa. Vaikka mielessä ehti vilahtaa hetken jossittelu ja ajatus siitä kuinka läheltä yksi unelmistani menikään, oli jollain tavalla myös hyvä olo ”onnistuneesta yrityksestä”!? Tämä laji vaan on niiin pienestä kiinni!

 

Median haastattelukäytävä tuntui entistäkin pitemmältä, mutta hoitui kaikesta huolimatta yllättävänkin helposti pulssin ja adrenaliinitason ollessa vielä korkealla. Ajatuspalikat olivat vielä hyvin epäjärjestyksessä siinä vaiheessa kun istahdin Christianin ja Saijan kanssa autoon puolen tunnin ajomatkalle kohti hotellia. Paljoa siinä ei puhuttu, hiljaisuus kertoi kaiken – ”mitään ei olisi voitu tehdä toisin etukäteen”. Ja toisaalta, ”tällä laskemisella maailmancupin pujotteluissa on vielä paljon tavoiteltavaa”…

 

Ne MM-kisat on nyt taaksejäänyttä ja viikon kotiloma teki terää. Palautuminen lähti hyvin käyntiin ja levon ohella saatiin purkkiin hyviä kuivatreenejä. Punttisalilla nousi kauden isoimpia rautoja niin tempauksessa, työnnössä kuin jalkakyykyssäkin. Keskivartalon huolto ja murtsikkalenkit sekä yhden päivän lumikenkäretki huolsivat fysiikan lisäksi myös henkistä puolta :)

 

Maailmancup jatkuu Tsekeissä 11.-12.3, jonka jälkeen lasketaan finaalit Sveitsin Lenzerheidessa (pujottelu 18.3 ja suurpujottelu 19.3).

Uusi vuosi ja uusia mukavia onnistumisia! Flachaun iltapujottelu oli mahtava kisa tunnelmaltaan ja tulokseltaan. Jälkeenpäin katsottuna laskeminen näyttää suorastaan helpolta – ja sitä se tietty olikin, mutta ennen kisaa mikään ei ole varmaa ennen kuin kaksi huippulaskua on laskettu. Jännitys ja keskittyminen on saatava ”balanssiin”, ja sitten se kisasuorituksen onnistuminen on kuitenkin niiin pienestä kiinni! Ja tarkallehan se voitto menikin.

 

Flachaun jäisen rinteen jälkeen olikin Slovenia aivan eri maata. Päivälämpötila nousi peräti 15’C:een ja yötkin olivat plussan puolella, joten ei ihme, että talvilajin kisoja ei niissä olosuhteissa laskettu.

 

Nyt on viikon pätkä fysiikkatreeniä edessä Rovaniemen maisemissa. Edeltävä kuukausi on ollut melko hektinen kisojen ja matkustamisen suhteen, joten kuivatreenit ovat olleet lähes pelkästään palauttavia ja huoltavia. Lihaksissa alkoikin jo olla ”liian” herkkä olo ja nyt on tarve päästä punttisalille. Herkkä olo on tietty hyvä kisoja ajatellen, mutta kautta on vielä paljon jäljellä eikä nyt pidä päästää fysiikkapuolta laskemaan. Treeniviikko alkoikin jo odotettua aikaisemmin, kun ehdimme salille jo sunnuntaina Munchenin lentokentän lähellä. Puntit ja murtsikat jatkuu Rovaniemellä tällä viikolla.

Hienosti on kisakausi lähtenyt rullaamaan! Kausi on kuitenkin vasta kovin alussa eikä mitään olla vielä voitettu – toki sadasosan päähän on päästy :). Toisaalta jokainen palkintopallisijakin tuntuu edelleen yhtälailla voitetulta, koska niihinkin tarvitaan paljon hyviä harjoituksia ja varsinkin huippuonnistumista itse kisassa.

 

Lasku tuntuu tällä hetkellä mukavan helpolta - melkein joka päivä. Toisin sanoen ennen Courchevelia treenasimme erittäin hyvän pätkän Italiassa ja puikka sujui kuin leikiten. Kunhan pääsimme Courcheveliin ja päivää ennen kisaa pyrimme vain hakemaan kisatuntumaa treenirinteessä, niin eihän se lasku ottanutkaan sujuakseen… Suunniteltua useampi treenilasku toi taas hieman lisävarmuutta, mutta muistutti myös siitä, että keskittyminen on erityisen tärkeää varsinkin silloin kun kaikki sujuu hyvin. Asioiden ollessa kohdallaan herpaantumiseen voi sortua huomaamattaan. Kisapäivänä kaikki olikin taas kunnossa ja Italian treenien tuomalla varmuudella oli hyvä laskea.

 

Nyt on odotetun joululoman aika. Pari päivää rauhoittumista, pitkiä yöunia ja vatsan täydeltä jouluherkkuja – siinä on reseptini pyhäpäiville :). Tapaninpäivänä matkaa jatkuu kohti Semmeringin kisoja, jotka lasketaan 28.-29.12.

 

Hyvää joulua!

Huh, miten upea Levi-viikonloppu jälleen takana! Ja miten siihen päädyttiin? Söldenin jälkeen ajatuksiin ei paljon muuta mahtunut kuin Levi ja pujottelu. Marraskuun alun 'ei niin talviset säät' pakottivat meidät tälle kaudelle vielä kerran jäätikölle. Tehokas leiri Hintertuxissa ja sieltä ällistyttävän nopea siirtyminen Leville hyödyntämään kisarinteessä yhdeksi päiväksi mahdollistunut treeni. 24 tuntia Hintertuxissa tehdyn viimeisen treenilaskun jälkeen olimme jo Levin kisarinteessä - viikkoa ennen itse kisaa. Maailmancupsääntöjen takia kisarinne oli suljettava sen päivän (lauantai 6.11.) jälkeen, joten siitä otettiin kaikki irti.

Kisaa kohti mentäessä laskimme hyviä, laadukkaita treenipäiviä Levin eturinteessä. Tiedossa oli, että tulevan lauantain kisaan tarvitaan kaikki energia eikä liialla laskemisella varsin kylmissä olosuhteissa ole järkevää vetää itseään puhki. Viikon parhaat laskut tulisi laskea vasta kisassa. Treenipäivien tärkein asia toki oli laskeminen, mutta valmentajan päätös tehdä vain yksi puikkatreeni päivässä oli erittäin hyvä. Siihen pystyi keskittymään täysillä ja siihen käytettiin vastaavasti se aika mitä se vaati (n. 2-2,5 tuntia). Iltapäivisin jäi aikaa hyvälle huoltavalle treenille, sulkapallolle tai kevyelle murtsikkalenkille.

Kisaa edeltävät päivät ovat joka tapauksessa kiireisiä eikä välttämättä unikaan ole enää niin levollista. Kisa lauantaina alkoi klo 11, mutta silti herätys oli jo 5.50! Aamulenkki, aamupala, lämmittelylaskut treenirinteessä ja radankatselu vie aikaa. Kisalaskujen välissä kevyt välipala (leipä, banaani) ei enää kisan jälkeen klo 15 juuri lämmitä. Kisasta, ja varsinkin menestyksestä jylläävä adrenaliini kropassa tosin pitää nälän ja väsymyksen tunteet vielä pitkään poissa. Lopulta pääsin huoneeseeni kisavaatteissani klo 17 ja siinä vaiheessa olisin syönyt jo pieniä kiviäkin.

Kotikisa Levillä on, kuten niin moneen kertaan todettu, aivan jotain erityistä! Tunnelma ja kannustus tutuilta ja tuntemattomilta on aina yhtä upeaa, ja siihen vastaaminen hyvillä laskuilla on toiveiden täyttymistä. Siitä on syytä hetki nauttia, koska millään tavalla helpommalla se menestys ei Levilläkään tule.

Lyhyt rauhoittuminen Levin jälkeen oli tarpeen. Nyt ollaan jo Amerikan mantereella ja katseet suunnattuna kohti Aspenin kisoja 27.-28.11.

Siitähän se Söldenistä kausi starttasi. Helpolla ei Rettenbachin jäätikkö tälläkään kertaa laskijoita päästänyt. Ei ollut mikään yllätys, että yli minuutin maksimaalinen suoritus 3000 metrin korkeudessa tuntuisi fyysisesti rankalta, mutta niin se vaan meni jälleen. Melkein enemmän suoritus ja siihen latautuminen tuntui kuitenkin henkisesti. Jännittämisestä ei näemmä pääse vuosien mittaan yhtään vähemmällä. Kun tietää olevansa iskussa ja valmis menestymään, tuo sekin oman paineensa kisaan. Toisaalta se kertoo kai keskittymisestä ja siitä, että kokee kisan tärkeänä.

Leviä kohti mennään ja pienen kotihetken jälkeen on pian aika suunnata puikkatreenien pariin. Kotikisa on aina aivan erityinen kisa maailmancupin kalenterissa. Katsomo on täynnä Suomen lippuja ja Levillä jos missä on upeaa menestyä. Huippusuoritus on niin pienestä kiinni, mutta kaikki pyritään tekemään niin, että Suomen lumilla suksi kulkee lujaa.

Söldenin hyvä avaus ja sen jälkeen pari hyvin nukuttua yötä kotona palautti akut taas täyteen energiaa. Maastohiihtokauteni avasin jo myös Rovaniemellä ja punttisalillakin tempaus ja työntö kulkee mukavasti. Sopivasti fysiikkatreeniä ja lajitreeniä tähän väliin ja kisakausi saa jatkua. :-)

Kisakauden alku yleensä aina yllättää samalla tavalla kuin talvi yllättää kesärenkailla ajajat. Tosin oma fiilis on se, että kyllä ne talvirenkaat on jo alla. Pieni epävarmuus omasta laskemisesta ja varsinkin vauhdista on aina olemassa Söldenin edellä, mutta se kuuluu asiaan. Täysin valmis ei tässäkään lajissa voi olla. Nyt on kuitenkin hyvä aika päästä tositoimiin ja vaihtaa treenirytmi kisarytmiin. Kesällä mikään ei mennyt tärkeän treenin ja siitä palautumisen edelle, mutta nyt ykkösasia on olla parhaimmillaan juuri niinä ennalta määrättyinä kisapäivinä. Jos jonakin päivänä salilla ei rauta nouse tai aitahypyt kulje, ei sillä ole väliä, koska pohjat on tehty ja keskittyminen suunnattu laskemiseen ja ennen kaikkea kisoihin. Välineitä viilataan toki viimeiseen asti ja testataan mahdollisimman samanlaisissa olosuhteissa kuin kisaan on tiedossa.

Huomaan kyllä itsestänikin kisakauden lähestymisen. Kevään rentous vaihtui kesän ja syksyn fyysisen treenipuristuksen kautta kisakauden alustunnelmiin - viimeisen päälle keskittyneisiin treenilaskuihin ja huolellisuuteen muussakin toiminnassa. Nyt urheilu täyttää ajatukset ja muut asiat on raivattu sivuun maailmancup-kauden ajaksi. Sopiva jännitys alkaa jo hiipiä puseroon ja mikäpä parempaa kuin päästä purkamaan se numerolappu rinnassa. Söldenistä se kausi taas starttaa 23.10. ja kristallipalloista taistellaan aina maaliskuun puoliväliin saakka. Asiat on tehty niin hyvin kuin on taidettu, ja niin on maailmalla moni muukin tehnyt. Mitään ei tule ilmaiseksi, mutta mitään ei myöskään anneta ilmaiseksi :)

Vau, jos edellinen leiri meni suunnitelmia muuttaessa sään takia, niin viime viikolla päättynyt leiri meni kuten oli jo kuukausia sitten kalenteriin kirjoitettu. Toki viimeisen päivän sade vesitti täydellisen lopetuksen leirille, mutta eipä juuri parempaa olisi voinut toivoa. Leirin onnistumisen tuntee myös luissa ja lihaksissa – siinä määrin tuli toistoja 3700 metrin korkeudessa.

Vaikka tärkeintä tässä lajissa on treenata itsensä hyvään fyysiseen kuntoon ja ottaa lajitreenistä kaikki irti, ei välineiden pikkumaiseltakin viilaamiselta voi välttyä. Monot varsinkin ovat aina melkoinen ”fixaustyömaa”. Jo lähtökohdiltaan ne ovat vähintään numeron normaalikenkää pienemmät, joten pullistamista ja kaivertamista tarvitaan useampaan kohtaan. Monojen on istuttava just eikä melkein hyvän lumituntuman varmistamiseksi, joten kaikki muokkaus tehdään vähän kerrallaan. Ja se tietää mm. varpaiden osalta kipeitäkin päiviä mäessä aina alkukaudesta.

Oman osansa aikaa vie esim. sauvamerkin vaihtuessa mieleisen (pujottelusauvan) rystyssuojan valitseminen. Suojan muoto kun vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miltä tuntuu kepin osuessa suojaan. Tarkoitushan olisi, ettei keppiin varsinaisesti kiinnittäisi huomiota.

Ihmekös tuo, että leireillä kaikki tuntuu pyörivän pelkän laskemisen ympärillä eikä aika käy pitkäksi. Hienoa kyllä, että näin kolmen leirin jälkeen kaikki alkaa löytää oman paikkansa ja fixailut vähenee koko ajan. Suksien jatkuvasta testauksesta ei tosin voi tässä yhteydessä puhua. Niitä kehitetään pitkin kautta, mutta sehän vaan pitää sopivasti liiallisen rutinoitumisen loitolla :)

Näin on leirikausikin jo täydessä käynnissä. Heinäkuussa aloitettiin laskeminen Italian Stelviossa. Kelit suosivat niin hyvin, että laskimme saman tien 7 päivää putkeen. Tehokasta se oli, kun asuimme lumirajan tuntumassa 3000 metrissä ja aamulla klo 6.00 sai siirtyä suoraan kabiiniin hotellin suksihuoneelta monot jo jalassa. Viikon laskuputkesta reidet saivat kyllä heti melkoisen kestotreenin eikä ne viimeisinä päivinä ihan terävimmillään olleet. Hyvä mieli jäi ekan leirin lentävästä lähdöstä!

Nyt ollaan jo toisella leirillä Sveitsin Saas-Feessä. Kesään kuuluvat huonot päivät osuivat meille sitten tähän saumaan. Sään takia rinne on ollut kiinni kahtena päivänä kolmesta. Onneksi sääennuste seuraaville päiville on erittäin hyvä ja todennäköisesti päästään laskemaan 5 päivää putkeen. Mikäli niin käy, voidaan taas olla tyytyväisiä leiriin. Tälle leirille oli mainio suunnitelma laskea neljä päivää, pitää lepopäivä ja laskea vielä kolme päivää. Nyt siis sen suunnitelman voi unohtaa ja mäkeen mennään kun se on auki. Suunnitelmien muutokset kuuluvat tämän lajin jäätikkötreenien arkipäivään. Epävakaisten kelien aikaan harmittavinta on juuri se, että aamulla on herättävä 5.30, tehtävä aamulenkit, syötävä aamupala ja kipitettävä hissijonoon kahden suksiparin, repun ja monojen kanssa vain saadakseen kuulla, että tänään mäkeä ei avatakaan. Liian rankkaa kuivatreeniä ei voi tehdä, koska seuraavana päivänä ehkä jo pääsee mäkeen ja mahdollisesti monena muunakin päivänä. Tämä tosin on kaikille alppihiihtäjille tuttua eikä säitä voi muuttaa, joten hermoiluun ei ole syytä. Siksipä hyvistä lumipäivistä ja –leireistä kannattaa ottaa kaikki irti.

Kesä on jo pitkällä ja paljon on ehtinyt tapahtua! Kesätreenien aloitus touko-kesäkuun vaihteessa oli varmaan ainoa asia mikä ei muuttunut. Uusi päävalmentaja, italialainen Christian Thoma, pääsi tutustumaan Suomeen ja meihin jo huhtikuun lumilla. Silloinen tuhkapilvi sekoitti sopivasti suunnitelmia niin, että sekä minä, Christian että suksihuoltajani Jani istuimme lentokoneen sijaan autossa Helsingistä Lappiin. Olipa vaan mainio tilaisuus tutustua puolin ja toisin!

Kevään isoihin muutoksiin kuului myös suksitallin vaihto. Nyt mennään Fischerillä ja innolla odotan heinäkuun lumipäiviä, jolloin uusiin välineisiin sisäänajo jatkuu. Huhtikuussa päästiin jo hyvään vauhtiin. Kesän leireille on tiedossa melkoinen määrä testaamista ja se tietää kymmeniä pareja suksia kulkemaan Janin huoltopöydän kautta monojeni alle. Monoissa on tietty myös oma testaamisensa.

Kun kerran pakkaa alettiin päivittää, niin koko kuva pitää saada ajan tasalle. Nettisivut uudistuivat, kuten kuvasta näkyy, ja sisällön kanssa touhuaminen on ollut mukavaa vaihtelua.

Kesän suhteen kahta en kuitenkaan vaihda :). Ne ovat kesätreenit Rovaniemellä ja jalkapallo. Kaikki tarpeellinen fysiikkatreenin kannalta löytyy kotimaisemista ja jalkapallokausikin on joukkueemme osalta lähtenyt hyvin käyntiin. Vielä kun saisi vuorokauteen muutaman tunnin lisää ja viikkoon pari ylimääräistä päivää, niin juoksisin pallon perässä entistäkin ahkerammin.

Taas on yksi maailmancupkausi ohi ja yhtä omituinen olo on joka vuosi tähän aikaan. Toisaalta pitkä kausi on takana ja seuraavaan tärkeään koitokseen on aikaa yli puoli vuotta. Kiireet urheiluun liittyen jatkuvat silti vielä huhtikuun loppuun asti. Nyt on mm. muutamien edustustehtävien aika, mutta myös tärkeä jakso tehdä asioita ensi kautta silmällä pitäen. Kevät on olosuhteiltaan parasta aikaa Lapin lumilla ja ne kannattaa käyttää hyväksi välinetestien ja tekniikkaharjoittelun merkeissä. Se määr treenilaskuja mitä Lapissa pystyy tekemään parissa viikossa, on hyvä pohja seuraavan kauden lajiharjoittelua aloittaessa.

Oma kausi tuntui melkoiselta vuoristoradalta. Välillä oltiin voittajia ja seuraavassa hetkessä kympin ulkopuolella. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä kausi - edellinen vaan oli niin huippukausi, että sellaisia ei ihan joka vuosi tule, vaikka periaatteessa kaikki olisikin kunnossa.

Lapin lumilla nähdään!Taas on yksi maailmancupkausi ohi ja yhtä omituinen olo on joka vuosi tähän aikaan. Toisaalta pitkä kausi on takana ja seuraavaan tärkeään koitokseen on aikaa yli puoli vuotta. Kiireet urheiluun liittyen jatkuvat silti vielä huhtikuun loppuun asti. Nyt on mm. muutamien edustustehtävien aika, mutta myös tärkeä jakso tehdä asioita ensi kautta silmällä pitäen. Kevät on olosuhteiltaan parasta aikaa Lapin lumilla ja ne kannattaa käyttää hyväksi välinetestien ja tekniikkaharjoittelun merkeissä. Se määr treenilaskuja mitä Lapissa pystyy tekemään parissa viikossa, on hyvä pohja seuraavan kauden lajiharjoittelua aloittaessa.

Oma kausi tuntui melkoiselta vuoristoradalta. Välillä oltiin voittajia ja seuraavassa hetkessä kympin ulkopuolella. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä kausi - edellinen vaan oli niin huippukausi, että sellaisia ei ihan joka vuosi tule, vaikka periaatteessa kaikki olisikin kunnossa.

Lapin lumilla nähdään!

Joulun jälkeinen kuukauden kisareissu oli mahtava päättää Cortinaan. Sekä kroppa että mieli oli jo melkoisen väsynyt, mutta sitäkin mukavampi oli huomata, että tulosta voi tulla myös niissä olosuhteissa. Jälleen kerran hämmästyin kuinka kisa-aamun fiiliksellä ei välttämättä ole mitään merkitystä päivän tulokseen. Hyvinkin erilaisilla ennakkofiiliksillä olen vuosien mittaan pystynyt voittamaan. Kaikki on pienestä kiinni ja onnistuneeseen keskittymiseen ja suoritukseen vaikuttaa sittenkin niin moni asia, joita niitäkään ei voi aina hallita - edes niin monen vuoden jälkeen mitä olen maailmancupia kiertänyt.

Viikon lepo ja kevyt kuivatreeni kotimaisemissa teki erittäin hyvää, ja nyt on jälleen hyvä lähteä uuteen reissuun. Olympialaisia varten on liput ja laput täytetty sekä vaatteet sovitettu, joten nyt voi taas keskittyä urheiluun. Viikon tiukka treenipätkä Itävallassa onkin tiedossa, jonka jälkeen on aika suunnata Amerikan mantereelle - hyvissä ajoin, jotta keho on täydessä iskussa kisojen koittaessa.

Flachaussa oli kyllä upea puikkakisa!
Paljon yleisöä ja iltakisa tekee tunnelmasta hienon sekä meille kilpailijoille että yleisölle. Iltakisoja voisi olla enemmänkin.

lue lisää

Paljon yleisöä ja iltakisa tekee tunnelmasta hienon sekä meille kilpailijoille että yleisölle. Iltakisoja voisi olla enemmänkin.

Päivä on urheilijan kannalta aika pitkä ja "pyöreä" valmistautumisineen kaikkineen - ainakin omalla kohdallani. Aamulla saa toki nukkua pitempään, mutta yhdeksän aikoihin sitä aamupalalla joka tapauksessa on. Ennen puoltapäivää käyn lenkillä ja herättelen kropan, jonka jälkeen syödään lounasta. Flachaun eka kierros laskettiin klo 17.30, mutta mäkeen mentiin jo kahdelta lämmittelylaskuja ja radankatselua varten. Toinen kierros alkoi 20.30 ja kisa oli ohi tuntia myöhemmin. Päivällistä päästiin syömään hotellille iltakymmenen jälkeen, joten päivälle tuli mittaa. Itse syön kisan aikana pientä välipalaa kuten banaania, leipää ja urheilujuomaa, joten iltamyöhällä vatsakin on hieman ihmeissään epänormaalista tankkaamisesta yhdistettynä tietenkin kisajännitykseen jne.

Kisan jälkeen paluu arkeen oli jälleen nopea ja seuraavana aamuna olimme jo Reiteralmissa suurpuikkatreeneissä viikonlopun Mariborin kisoja silmällä pitäen. Tästä on hyvä jatkaa samaan malliin.

Leppoisaa joulun jatkoa ja hyvää loppuvuotta!
Joululomani lähestyy loppua ja huomenna matka käy kohti Itävaltaa

lue lisää

Joululomani lähestyy loppua ja huomenna matka käy kohti Itävaltaa ja kuukauden tiukkaa kisakiertuetta. Hyvä niin, sillä itselläni tuli yli kuukauden kisatauko, jonka aikana olen toisaalta ehtinyt treenata hyvin ja valmius kisaamiseen on sataprosenttinen. Ei muuta kuin tuulta päin :)

Kalenterit käännettiin lokakuulle
ja niin vaan on pohjoisessa talvisen kylmää. Sama ei kyllä päde Keski-Eurooppaan.

lue lisää

ja niin vaan on pohjoisessa talvisen kylmää. Sama ei kyllä päde Keski-Eurooppaan. Olimme juuri viikon leirillä Itävallan Pitztalissa ja siellä jatkuu edelleen normaalia lämpimämmät kelit. Laskemisen kannalta tämä oli kuitenkin ehdottomasti kauden paras leiri. Rinne oli kova kirkkaiden öiden ansiosta eikä sateista tai sumusta ollut tietoakaan - toisin kuin parilla aiemmalla leirillä.

Jäätiköt kaipaisivat pikaisesti uutta lunta. Useissa paikoissa ei voi laskea alemmilla hisseillä, joilla yleensä on tähn aikaan vuodesta jo laskettu. Lunta ei ole, vaan pelkkää tummaa ikijäätä, ja sekin vetäytyy ylemmäs koko ajan. Voi siis olla entistäkin tyytyväisempi, että tämä leiri onnistui mainiosti kelien suhteen ja joukkuemäärien puolesta osuimme juuri rauhallisimmalle viikolle.

Kisakausi alkoi vauhdikkaasti!
Kova talvi on taas tiedossa, mutta Sölden näytti, että kesätreenit ovat menneet hyvin ja olemme joukkueella tehneet asioita oikein.

lue lisää

Kova talvi on taas tiedossa, mutta Sölden näytti, että kesätreenit ovat menneet hyvin ja olemme joukkueella tehneet asioita oikein. Levi lähestyy ja Lapin loistava lumitilanne tietää meillekin huippumahdollisuuksia valmistautua kotikisaan. Huomisesta eteenpäin laskemme Lapin lumilla ja puikkakäännöksiä on tiedossa valtava määrä seuraavan kahden viikon aikana. Hyvä niin, sillä lokakuussa keskittyminen on ollut suurpujottelussa. Kesän jäljiltä pujottelunkin pitäisi olla ihan mainiolla mallilla, ja kisakunnon hiomiseen Janezin johdolla käytetään treeniaikaa vaikka aamusta iltaan, jos tarvetta on :)

Terveiset Saas-Feen helteistä!
Kolmas lumileiri on lähtenyt käyntiin lämpimässä kelissä. Sinällään mukava, että kesä edelleen jatkuu

lue lisää

Kolmas lumileiri on lähtenyt käyntiin lämpimässä kelissä. Sinällään mukava, että kesä edelleen jatkuu ja iltapäivisin shortsit on oikea asu, mutta laskemisen kannalta viileämpää kaivattaisiin. Öisin 0°C raja on ollut jopa yli 4000 metrin korkeudella, jonka lisäksi pilvinen sää on estänyt rinnettä kovettumasta riittävästi aamun treeniin. Pienestä se on kiinni, koska kirkas sää edesauttaa rinteen jäätymistä - ja vielä parempi olisi muutaman asteen yöpakkanen 3500 metrin korkeudessa, jossa harjoitellaan. Pari päivää oli pehmeämpää ja nyt on taas upeassa kunnossa rinne, vaikka lämmintä onkin, mutta juuri se kirkas taivas yön aikana tekee ihmeitä.

Nämä elokuun viikot ja syyskuun alku vetää jäätiköt täyteen joukkueita. Keskieurooppalaisilla on loma, joten maajoukkueiden lisäksi harjoittelemassa on paljon juniorijoukkueita ja seuroja. No, eipähän tarvitse kuitenkaan palella hissijonossa :)

Eka lumileiri on jo ihan ovella
Perjantaina 17.7 noustaan taas Zermattista kabiineilla Matterhornin vierelle 3800 metrin korkeuteen kesän ensimmäisiä laskuja laskemaan.

lue lisää

Perjantaina 17.7 noustaan taas Zermattista kabiineilla Matterhornin vierelle 3800 metrin korkeuteen kesän ensimmäisiä laskuja laskemaan. Yli kaksi kuukautta on taukoa suksilta, mutta nopeasti se on mennyt. Kesän fysiikkatreenien jäljiltä kroppa kyllä alkaa tuntua jo tasapainoiselta ja valmiilta lumille. Nyt se aika vasta alkaakin lentää, jos vanhat merkit paikkansa pitää, ja pian ollaan jo Söldenissä kauden avauksessa!

Kesä-heinäkuu menee aina varsin säännöllisellä kaavalla harjoittelun, syömisen ja levon merkeissä. Mahtui sinne tänä kesänä mukaan jokunen kesätapahtumakin Rovaniemellä. Simerockissa viikonloppuna oli mahtava käydä muutamaa bändiä katsomassa ja nauttia musiikin ammattilaisten esiintymisestä. Toinen kesän nasta juttu oli stand upin huippuilta heinäkuun alussa. Andre Wickström, Pekka Jalavan ja Niko Kivelän kirittämänä sai vatsalihakset naurusta venymään. Kiva nähdä miten ammattilainen on ammattilainen lajista riippumatta. Valmistautumisessa ja onnistumisessa juuri oikealla hetkellä on paljon samaa niin urheilussa, musiikissa kuin muussakin yleisön viihdyttämisessä.

Paint ballíia tuli myös kokeiltua ja siinä ei kyllä alppihiihtäjä ollut ammattilainen. Adrenaliini tosin nousi vähän kuin olisi kisoissa ollut!

Harjoutuskausi käyntiin
Nyt se todellinen harjoituskausikin on taas lähtenyt käyntiin! Viikko takana ja lihakset tuntuvat sen mukaisilta - eli kireiltä.

lue lisää

Nyt se todellinen harjoituskausikin on taas lähtenyt käyntiin! Viikko takana ja lihakset tuntuvat sen mukaisilta - eli kireiltä. Toki liikuin toukokuussakin omaksi ilokseni, ja erityisesti jalkapallon perässä. Kesäkuun alusta kuitenkin siirryin täydelliseen urheilijan arkeen. Se tietää lähes päivittäin kahta treeniä, säännöllistä syömistä ja lepoa, sekä aikaisia nukkumaanmenoja. Oikein mukavalta kyllä tuntuu paluu normaalirytmiin - ilmeisesti sain levättyä ja kerättyä akut täyteen toukokuun aikana ja nyt on rentouttavaakin tietää, että urheilu tulee ykkösenä ja vasta sen jälkeen muut asiat, jos aikaa on.

Suomen ja Lapin kesä on parasta mitä itse voin toivoa kesän fysiikkatreeniajalta. Helteitä en kaipaa, koska liian lämpimässä on vaikea saada tehoja irti treeneissä. Sateita tosin en toivo, sillä mukavampihan tuo olisi pyöräillä ja lenkkeillä kuivassa säässä. Ja ne sääsket pysykööt poissa vielä hetkisen :)